perjantaina, elokuuta 28, 2009

Siivousurakka ompeluhuoneessani

Viime kesänä pesin, silitin ja laskostelin kaikki tilkkukankaat sävyittäin avohyllyyn näppärästi käden ulottuville. Samalla lajittelin muitakin ompelutarvikkeita, mutta vaatekankaisiini en enää jaksanut käydä käsiksi. Nyt sitten innostuin lajittelemaan vaatekankaanikin käyttötarkoituksen mukaan. Samalla poimin kankaiden joukosta kaikki keskeneräiseksi jääneet vaatekappaleet, joita näyttääkin olevan korillinen. Väärän kokoisiksi käyneitä kaavoja oli kaksi roskapussillista.

Pitää miettiä, mitä teen keskeneräisille vaatteille. Jotkut ovat melkein valmiita, mutta vaatekokoni on muuttunut vuosien myötä. Samoin moni vaatekappale on tällä hetkellä auttamattomasti vanhanaikainen. Eräskin silkkivaatekokonaisuus (suora hame, liivi, kotelomekko ja jakku) on 90-luvun puolivälissä aloitettu. Sääli hyvää kangasta. Osan vaatteista voin varmaankin tehdä valmiiksi ja antaa suvun naisille ja osan varmaan pystyn muokkaamaan itselleni paremmin sopivaksi. Osan vaatteista puran alkutekijöihinsä ja hyödynnän kappaleita jossakin uudessa ompeluprojektissa. Tässä kohdassa voin huokaista tyytyväisenä, että mustaa on onneksi helppo yhdistellä mustaan.

Lajittelin myös osan langoistani, joita ei (onneksi!) ole ehtinyt kertymään ihan mahdottomia määriä. Osa langoista on sukkalankoja, joten niiden kohtalo on selvä. Pitää pistää puikot heilumaan. Olisi mukava tehdä pitkästä aikaa villasukat itselleni. Neuleblogeja selatessani onkin alkanut jo hieman nolottaa, kun käytän ostosukkia, vaikka osaisin kutoa itsekin. Osa langoista on puuvillaisia. Valkoisista käsityölangoista voisi keksiä jotakin hassunhauskaa. Osasta voisi virkata isoäidinneliöitä. Nehän näyttävät olevan melkoinen villitys tällä hetkellä. Sitten on joitakin sekalaisia keriä, joiden kohtaloa en ole ehtinyt miettimään. Osa langoista on edelleenkin teillä tietämättömillä muuton jäljiltä. Muutimme tänne aikanaan niin rivakkaa tahtia, että jotkut laatikot joutuivat ihan outoihin paikkoihin. Paras siis pitää silmät auki, kun seuraavan kerran käyn varastolla.

Kutominen saa kuitenkin jäädä, sillä tarkoitukseni on ruveta ompelemaan heti, kun saan ompeluhuoneen järjestykseen. Olisi yksi keskeneräinen puuvillamekko, jonka ompelemisen aloitin pari viikkoa sitten, mutta sitten tuli muita kiireitä. Sen haluaisin käyttööni mahdollisimman pian. Ompelusuunnitelmissani on myös parin kynäkoteloa sekä säilytyssalkku tilkkutyöalustalleni ja muille tykötarvikkeille. Ompelutarvikkeet ovat jo kasassa, enää tarvittaisiin vetoketjuja.


Tästä päästäänkin asiasta kolmanteen ja neljänteen.

Kesällä ompelemistani mekoista otetut kuvat eivät onnistuneetkaan. Niinpä minun pitäisi kuvata ne uudelleen. Niinpä jossakin vaiheessa on luvassa lisää hengarissa roikkuvia mekkoja, sillä vaatteiden kuvaaminen ei vain näytä onnistuvan, jos itse olen mekon sisässä. Käsivarteni ovat liian lyhyet tai jotain sinne päin.

... Ja jossakin vaiheessa pitäisi käydä blogitunnisteet läpi ja yhtenäistää kirjoitusten luokittelua.

lauantaina, heinäkuuta 18, 2009

Ei mitään päällepantavaa 2






http://2.bp.blogspot.com/_plU6XV1FpG0/SlSomelO-LI/AAAAAAAAAbI/r6SjjakBLVA/s200/P7080019.JPG








Mekko tuli valmiiksi, vaikka valmistuminen jäi viime tippaan. Ompelin vielä sunnuntaiaamuna helmapäärmettä, kun välillä piti ompelemiselta, siivoukselta ja ruuanlaitolta nukkuakin. Mekosta tuli kohtuullisen hyvä, sillä kangas laskeutuu hyvin ja pidän sen joustavuudesta. Kankaassa on myös sopivasti jämäkkyyttä, joten minua ei haittaa yhtään, ettei mekossa ole vuoria hiostamassa kesähelteellä.

Jos nyt kuitenkin aloittaisin projektin uudelleen alusta, pienentäisin hieman kaula-aukkoa soveltumaan paremmin päivätilaisuuksiin kuten kirkollisiin juhliin. Nuorempi poikamme pääsi nimittäin ripille sunnuntaina. Kirkossa minulla oli luonnollisesti bleiseri, kuten kuuluukin. Lisäksi kiedoin huivin kaulaani peittämään tämänkertaista ylen anteliasta kaula-aukkoani.

Olen yläosastani eriparinen muuhun ruumiiseen verrattuna ja yleensä muistankin tehdä vaadittavat muutokset kaavaan. Tällä kertaa se pääsi kuitenkin unohtumaan, sillä en ole ommellut vähään aikaan mitään itselleni. Kaula-aukko on kuitenkin se, mitä on. Mietinkin, voisiko kaula-aukon reunaan sisäpuolelle ommella silikoninauhaa vähän samaan tapaan kuin stay up -sukkahousuissa, jotta kaulaaukon kangas istuisi tiukasti ihoa myöten.

Kuva valmiista mekosta on tulossa, kunhan saan kuva-asiani kuntoon. Koneen sisukset ovat valokuvia piukassa, ja siirrän niitä parhaillaan parempaan talteen saadakseni uusia kuvia tilalle mm. omasta kamerastani.

Vielä toinenkin huomio Burdan kaavoista:

http://2.bp.blogspot.com/_plU6XV1FpG0/SlSqKZFqYoI/AAAAAAAAAcA/mdcJ-jWTuys/s200/P7080001.JPG

Tämä kaava ei sovellu rintaville eikä kurvikkaille ihmisille. Tuli testattua mallia eilen illalla ohuen ohuesta puuvillakankaasta. Ensinnäkin kangas pussittaa erittäin rumasti rinnuksista kaarrokkeen alapuolelta. Toiseksi kaava kaartuu sisäänpäin helmaa kohti, mikä ei sovi lainkaan, mikäli on vähänkin lanteita, ja minullahan niitä nyt on jonkin verran. Onneksi kangas oli halpaa kilotavaraa, joten harmia aiheuttaa enintään hukkaan heitetty aika. Kuvaa epäonnisesta tekeleestä ei ole eikä tule ainakaan blogiini. Mietinkin, viitsinkö ollenkaan ommella tunikaa valmiiksi vai puranko sen alkutekijöihinsä esimerkiksi johonkin tilkkutyöprojektiini. Saisin samalla hyvän piilovetoketjun parempaan talteen.

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Ei mitään päällepantavaa

Hätäratkaisu. Helppoa ja yksinkertaista.





Minulla ei ole mitään päällepantavaa. Ei taaskaan.

Harmistuin jälleen, kun huomasin, ettei minulla ei ole vieläkään vaatekaappia, josta voisi temmata asuja joka lähtöön. Olisi kyllä, jos tykkäisin käydä vaateostoksilla tai jaksaisin ommella itselleni päällepantavaa säännöllisin väliajoin. En kuitenkaan erityisemmin piittaa, mitä puen päälleni vapaa-ajallani. Mielestäni farkut ja t-paita on hyvä arkiasu. Kesähelteellä farkut voi korvata hameella ja t-paita topilla, mutta sitten kun pitäisi laittautua hieman, olen pahemmassa kuin pulassa.

Kävin alennusmyynneissäkin enkä ihastunut kauppojen tarjontaan. Tämän jälkeen päätin, että ompelen itselleni mekon tai pari kesän tarpeisiin. Tarpeet olen tietänyt jo melko pitkään, mutta vasta eilen innostuin ihan tosissani tekemään jotakin suunnitelmien toteuttamiseksi. Olenkin selannut käsityölehtiä (lähinnä Burdan viimevuotisia ja tämän vuoden numeroita) ja valinnut mekon mallia ja kankaita, jotka kuitenkin olen hyljännyt samantien. Malli ja kankaat eivät vain sovi toisiinsa tai kangasta ei ole tarpeeksi. Valitsemiini malleihin pitäisi oikeastaan käydä ostamassa uudet kankaat, mutta sehän ei sovi minulle, sillä haluan päästä näistä entisistä eroon ennen kuin käyn ostamassa uusia.

Valintaa vaikeuttaa muutama muukin seikka. Toiveeni ovat keskenään varsin ristiriitaisia: haluaisin mekon, jossa olisi väljyyttä peittämään ylimäräiset, mutta mallin pitäisi korostaa naisellisia muotojani. Vähän sama, kuin haluaisin pitkähihaisen hihattoman puseron. Lisäksi mallin pitäisi olla helppo ommella, mutta silti siinä pitäisi olla näyttävyyttä.

Jotta yhtälö muuttuisi entistä mahdottomammaksi, vaatekappaleen pitäisi olla valmiina mielellään ennen ensi sunnuntaita. Leikkasin yhden kotelomekon kappaleet, mutta ompeluinto on tiessään. Jos en kuitenkaan laita mekkoon vuoria, ehdin ehkä saadakin sen valmiiksi. Onneksi kangas on melko tukeva ja nurjalta puolelta se on niin liukas, etteivät sukkahousut takerru kankaaseen.












Oikeastaan haluaisin tehdä pari toppia arkikäyttöön, mutta aika ei riitä, kun pitäisi saada mekko valmiiksi ennen ensi sunnuntaita.













Näihin tarvitaan jerseytä, jota minulla ei ole kuitenkaan tarpeeksi.





Myös tähän malliin tarvitaan paljon kangasta.
Mallissa olisi kuitenkin jotakin hauskaa (väljyyttä, muotoja ja helppotekoisuutta).


Tätä kangasta olisi aika paljon,
mutta se on liian ohutta ja väärän väristä
(oikeasti kangas on tummanpunaista).






Tässä olisi hauska jakku ja silkkiäkin riittäisi tarpeeksi, mutta mitä ihmettä pukisin sen pariksi?




Aivan liian pitkä malli minulle jopa iltakäyttöön. Helmaa pitäisi lyhentää reippaasti, alaosan kankaaksi voisi valita mustan ja yläosan voisi tehdä mustavalkoisesta kankaasta.
Mutta mitä tekisin lopulla mustavalkoisella kankaalla
sitten, kun pilkkoisin siitä palasen?












Ihan asiallisia ja toteuttamiskelpoisia malleja.

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

Kankaanpainantaa - myös omin käsin

(Alkuperäisidea Turun Sanomista poimittua)


Itselleni muistiin:


  • Jos haluan ostaa yksilöllisen näköisiä kankaita
  • Jos haluan painaa itse kangasta, mutta tarvitset siihen tiloja
  • Jos kaipaan yksilöllisen näköisiä vaatteita tai sisustuskankaita
  • Jos kaipaan väriä elämään
  • Jos haluan tarjota itselleni, ystävilleni tai sukulaisilleni elämyksiä
Vilkaisepa Kipikuteen nettisivuja. Ehkä siellä on jotakin, mitä tarvitsen.

Kipikude AY

Kalastajankatu 1 B
20100 Turku (Maakuntamuseota vastapäätä).

Lisää kierrätysideoita maailmalta

Kotimainen Mums-aitta tuo Etelä-Afrikasta kierrätysmateriaaleista valmistettuja uniikkeja käsitöitä. Mums-aitasta voi tilata esimerkiksi sisustusartikkeleita. Minuun teki vaikutuksen kirkkaasta kierrätysmuovista valmistetut valaisimet, kuten Flowerball tai Lilyball. Myös kodintekstiilit ja laukut ovat kauniita ja hauskoja.

Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan "Eettisiä laukkuja Etelä-Afrikasta" Mums-aitan yhteistyökumppanista seuraavaa:


Kaunista, käytännöllistä, eettistä ja kierrätettyä. Eteläafrikkalaiset Mielie-laukut ovat kaikkea tätä. Pakko uskoa, kun Etelä-Afrikasta asti tullaan Suomeen näyttämään.

Mielie-laukkuja kutovat eteläafrikkalaiset työttömät. Suurin osa maan mustista on vailla töitä, vaikka taitoja olisi, kertoo Adri Schutz, afrikaansia puhuva Mielie-projektin perustaja, itse valkoihoinen.

Mielie-projektilla on myös omat kotisivut, jossa voi käydä ihailemassa taitavien kätten töitä. Laukut, tyynyt, tuolit ja muut tuotteet valmistetaan trikookankaiden leikkuujätteistä perinteisellä maissi- eli mielie-tekniikalla, mikä tuo tuotteeseen kiinnostavan nyppymäisen pintastruktuurin. Mieliessä hyödynnetään kierrätystavaroita unohtamatta tavaroiden kauneusarvoja, vai mitä sanotte vaikkapa tästä laukusta:


Kuva täältä.

Tai tästä matosta:

(Kuva täältä)


Olen etsinyt netistä tarkempia tietoja maissitekniikasta, mutta valitettavasti toistaiseksi täysin turhaan. Ehkä kuitenkin vielä joskus minua onnistaa ja selvitän, miten elävä struktuuri saadaan aikaan.

Tekniikan lisäksi minua kiehtoo töiden rohkeat ja ennakkoluulottomat värit ja kuosit. Esimerkiksi kuvan maton kuviointi innosti minua miettimään, millaiselta epäkeskiössä toisiinsa nähden sijoitetut ympyrät näyttäisivät tilkkutyönä.


Mums-blogi.

Sinun roskasi voi olla minun aarteeni. Kierrätysideoita

perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Taitokeskus Juselius, Turku



Vappusiivousta tehdessäni löysin Turun Sanomien lehtileikkeen,
jota olen säilytellyt maaliskuun lopusta lähtien.





Taitokeskus Juselius, Uudenmaankatu 1, Turku.
Aukioloajat ma ja ke 9 - 18 to ja pe 9 - 17

Taitokeskus Juselius muutti uusiin tiloihin Juseliuksen taloon, Uudenmaankadulle maaliskuussa. Samoihin tiloihin muutti Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuusyhdistys ja lasten käsityökoulu.

Taitokeskukus tarjoaa tiloja käsitöiden tekemiseen, materiaaleja käsitöitä varten sekä käsityöneuvontaa taitokeskuksen aukioloaikoina.


  • Työtilojen päivämaksu on 3,50 €.
  • Loimet ym. materiaalit maksavat erikseen.
  • Materiaaleja myydään kilohintaan. Myytäviä materiaaleja ovat esim. matonkuteet, paperinaru, fanttilanka ja tarvikepakkaukset erilaisia tuotteita varten.
  • Työtiloissa on 15 kangaspuut.
  • Asiakkaina on yksityishenkilöitä, yhteisöjä ja yrityksiä.
  • Tiloja ja opastusta voi vuokrata ryhmille.
  • Taitokeskuksessa järjestetään myös käsityökursseja, joiden pituus vaihtelee 3 - 6 oppituntiin. Kurssimaksut ovat noin 15 - 48 € + mahdolliset materiaalikustannukset.
  • Lisätiedot ja ilmoittautuminen: juselius@taitovarsinaissuomi.fi tai 02-235 4066.

Posted by Picasa

tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Luova mysteeri 2009

Neuliksen maailmassa on juuri minulle sopiva haaste, joten otin sen vastaan.

Jo aloitussanat olivat sopivan innostavia. Varsinkin aikataulun väljyys teki minuun vaikutuksen:

Nyt on aika aloitella LUOVA-MYSTEERI 2009. Idea on muhinut päässäni, ohjeet luontuvat ja muuttuvat tässä matkan varrella, uskotaan että TYÖ TEKIJÄÄNSÄ NEUVOO.

Tässä sinun pitää olla ennakkoluuloton ja päästä luova taiteilija valloilleen. Jos et ole sitä sisältäsi vielä löytänyt, nyt sen on aika tulla näkyviin!


Seuraavassa postauksessa olikin jo sitten ensimmäisen haasteen alkuosa:

1.) etsi kangasvarastostasi joku kuviollinen lempparikangas--- ihanan värinen ja kuvioinen kangas joka on ihan just sinun näköinen!

2.) etsi lempparikankaaseen sopiva yksivärinen kangas.

3.) etsi joku kangas joka EI OLE lempparisi, inhokkivärisi ja kuvio joka ei ole yhtään sinun näköinen (minulle se on joku kirkas sininen tai violetti)

4.) ja inhokkikankaaseen sopiva yksivärinen.

ihaile näitä kaikkia kankaitasi, silittele ja hiplaa ja odota ohjeita miten näistä päästään alkuun!!!



Pistänpä pengontavaihteen päälle ja harmaat aivosoluni raksuttamaan. Jään odottamaan varsinaisia työohjeita.


***

Joulu on juhlittu ja vuosikin on jo vaihtunut.

Käsityörintamalla on ollut luvattoman hiljaista koko talven, koska hankin syksyllä itselleni uuden ja aikaavievän mutta sitäkin mieluisamman harrastuksen. Nyt kuitenkin tarkoitukseni on elvyttää myös käsityöharrastus, ja parhaiten se taitaa onnistua ottamalla osaa haasteeseen. Saanpahan vetoapua itselleni.

Myös blogin ulkonäköä pitää uudistaa, sillä jouluinen ulkoasu ei vastaa enää omaa olotilaani. Luvassa on siis näpertelyä konehuoneella ja haamupäivityksiä blogilistalla.

Vielä kun saisi sinisiksi värjäytyneet linkit haluamani värisiksi....! Niiden ei todellakaan ole tarkoitus olla tylsän sinisiä. Olisiko kenelläkään hyvää vinkkiä, miten asia korjaantuisi?